On mennyt taas kuukausia kun olen kirjoitellut tänne. Minulla on mennyt kohteellisen hyvin, sain töitä ja kuvittelin että elämä alkaisi hymyilemään viimeinkin pitkän työttömyys jakson jälkeen. Luulin väärin.
Rakas autoni on lahoamis pisteessä ja aiheuttaa minun ja Mikon välille koko ajan vain entistä kovempia riitoja. Taas eilen me tappelimme — siitä alkaa tulla joka päiväinen rutiinimme. Eilen Mikko sanoi että olen kiittämätön. Joo, ehkä olenkin, en ole varma. Mutta toisaalta en vain haluaisi, että kukaan auttaa minua sen rotiskon kanssa tai ylipäänsäkkään. Haluaisin pärjätä yksin, omillani, niinkuin jokaisen aikuisen kuuluukin. Miksi en vain osaa sanoa sitä. Ja vaikka sanoisinkin, ei minua kuunnella. En tahdo, että enää kukaan haaskaa aikaansa tai rahaansa minuun.
Eilisen tappelun jälkeen tajusin olevani kuin oma äitini. Ihminen ketä vihaan eniten maailmassa. Ihminen joka ei tuo muille kuin pahaa oloa. Eilen illalla mietin itsemurhaa. Mielestäni se kuulostaa edelleen hyvälle vaihtoehdolle. Olisi yksi paha ihminen vähemmän maailmassa. Olen yrittänyt muuttua jo monta monta vuotta epäonnistuen siinä joka kerta. Mikko ei ansaitse tällaista ihmistä elämäänsä, vaan jotain parempaa. Hän tarvitsee ihmisen, joka ymmärtää ja rakastaa häntä ja tajuaa mitä kaikkea hän tekee, että kaikki olisi paremmin. Minä en ole sellainen. Mikon mielestä jos meille tulisi ero se olisi vuosi ajan tuhlausta, ehkä hän on oikeassa, mutta minun lähtöni jälkeen Mikko voisi etsiä uuden paremman ihmisen vierelleen. Vaikka se tuntuu pahalta ajatella meidän eroa, mutta se voisi olla parempi niin. Minua ei ole luotu parisuhteeseen. Olen liian musta sisimmästäni tajutakseni hyvät asiat mitä kaikki tekevät minulle. 20 vuoden aikana olen vain satuttanut ihmisiä ympärilläni. Tahtoisin katkaista välit läheisiini ja lähteä pois. Näin tapahtuu joka vuosi. Pahuus seuraa minua mukanani minne vain menenkin.
Ehkä tämä on se kuuluisa ”avunhuuto”, kun on paha olla. Mutta mitä väliä sillä on. tiedän valmiiksi sen että en halua apua. Kenenkään ei pitäisi tuhlata aikaansa ihmiseen, joka ei kykene paranemaan. Tahdon vain lähteä pois Mikon ja hänen perheensä elämästä. Joitakin kuukausia sitten Mikon isä sanoi että en saisi särkeä Mikon sydäntä. Lupasin tehdä parhaani, mutta epäonnistun siinäkin. Minut on luotu epäonnistumaan kaikessa mihin ryhdyn. Elämäni on yhtä epäonnistumista. En pysty selittämään tekoja kenellekkään, en voi pyytää anteeksi tekemisiäni — se on liian myöhäistä.
Maanantai. Sunnuntain krapulasta selvitty kunnialla. Heräsin taas Mikon herätyskelloon, sain kuitenkin vielä unta sen jälkeenkin. Jatkoin uniani kymmeneen asti. Heräsin, otin aamutakkini, hain kahvia ja käperryin sohvalle niinkuin joka aamu. Telkkarista katsoin jälleen kerran sisustusohjelmia. Ne taisivat olla uusintoja. Kello läheni yhtätoista ja raahauduin Lulun kanssa lenkille. Mikko tulisi jonkun ajan päästä kotiin. Lenkin jälkeen katsoin jääkaappia ja huomasin sen olevan aika tyhjä. Ajattelin käydä kaupassa hakemassa ruokaa ja muita tarpeita mitä puuttui.
Ajoin mitsulla Keljon K-supermarketille. Kävelin seppälän ohi ja ajattelin mielessäni että ei se ketään haittaa jos kävisin vilkaisemassa mitä kivaa sieltä löytyisi. Olihan siellä kiva kynähame, keinonahkatakki ja punainen huulipuna. Vain huulipuna tarttui matkaani. Lähdin iloisena seppälästä kohti ruokaostoksia, miettien samalla päivän ruokailua. Liha osastolla keksin tehdä makaroonia ja kinkku-kermakastiketta. En ollut varma tykkäisikö Mikko siitä ollenkaan. Aikani kierreltyä, kori alkoi olla jo aika täynnä. Otin kassojen läheltä itselleni vielä mukaan joulutunnelmaa tuomaan hyasintin. Kassojen vastapäätä oli lemmikkieläintarvike liike ”Musti ja Mirri”. Pyörähdin katsomassa löytyisikö ainoalle ”lapselleni” jotain pientä kivaa. Lulu sai itselleen ihan uuden lelun.
Kotiin päästyäni tervehdin lulua ja aloin heti kaivamaan pusseista koirani uutta lelua. Voi että lapsi oli onnellisen näköinen saatuaan vetoköyden. Purin loputkin kassit jääkaappiin ja asettelin hyasintin ruokapöydälle. Sen jälkeen pesin koneellisen pyykkiä. Kello oli jo yksi iltapäivällä. Enää ei menisi kauaa kun rakkaani saapuisi. Perinteiseen tapaan, laitoimme viestiä aina kun pystyimme. Lyysähdin taas sohvalle odottamaan Mikkoa. Mikko tulisi vasta n. puoli kolme kotiin. Vielä menisi jonkun aikaa hänen tuloonsa. Levitin pyykit kuivumaan ja tuijotin telkkarin ruutua. Aika kuluisi paljon nopeammin.
Noin kello 14.35 Mikko saapui kotiin. Keitimme kahvia ja keskustelimme iltapäivän menoista. Mikon kaveri Sanna tulisi käymään kahvilla neljän maita. Jäimme odottamaan Sannaa ja puuhasimme omiamme. Mikko makasi sängyssä hetken ja rupesimme siivoamaan asuntoa vähän siistimpään kuntoon. En enää muista paljon kello oli kun Sanna tuli asunnollemme. Joimme kahvit ja juttelimme niitä näitä. Sanna vaikutti oikein mukavalle. Niinkin mukavalle että voisin yrittää ystävystyä hänen kanssaan tai edes jutella vapaa-ajallani kun olen yksin asunnolla.
Aika kului ja sovimme Sannan kanssa että voisimme viedä hänet samalla kotiin kun palauttaisimme playstation ohjaimen Mikon kaverille. Ajoin keskustaan ja heitimme Sannan shellille. Sen jälkeen lähdimme ajamaan Kukkumäkeen. Palasimme asunnolle. Tein ruuan, joka ei onnistunut niin hyvin kuin toivoin. Söimme ja katsoimme telkkaria. Sovimme että kun Mikko menee hiusten leikkuuseen voisin käyttää Lulua läheisessä metsässä tai veisimme tytyn koirapuistoon. Sen näkisi sitten tiistaina.
Kello alkaa olla jo paljon. Kävimme vielä kahvi-tupakalla, jonka jälkeen lähtisimme lenkille. Kiersimme sen perinteisen iltalenkin ja tulimme asuntoon. Katsoimme taas telkkaria, sen jälkeen menisimme nukkumaan.
Sänkyyn mennessä en saanut taaskaan unta. Pyörin ja hyörin Mikon päällä ja vieressä. Samalla pidimme sen ”yhteisen hetkemme”. Sen hetken aikana me keskustelemme paremmin päivästämme ja ajatuksistamme päivän aikana tai mitä on tullut edellisenä iltana mietittyä. Tänä iltana puhuimme tappelu asennosta. Minulle ilmeni että Mikkokin on joutunut joskus tappelemaan ja hän ei halua selvästikään puhua siitä. Jätin sen asian siihen. Koitin rueta jo rauhoittumaan ja etsimään mieluista nukkuma-asentoa. Sitä ei meenannut millään löytyä. Lopulta kuitenkin nukahdin.
Tiistai-aamu ja tämä päivä. Kello on nyt 13.58. Heräsin vähän ennen kymmentä ja toivoin että kahvi olisi vielä lämmintä. Eipä se tietenkään ollut. Käperryin sohvalle, otin kylmää kahvia ja avasin telkkarin. Katsoin taas sisustusohjelmia ja tällä kertaa ne oli varmasti uusintoja viime viikolta. Kello oli puoli kaksitoista kun puin vaatteet päälleni ja lähdin Lulun kanssa lenkille. Kiersimme köyhänlammen kautta. Lenkin jälkeen söin pikkuisen ja mietin samalla syökö Mikko koulussa. Tulee muuten pitkä päivä syömättä, menemme kuitenkin tänään leikkauttamaan hänen hiuksensa. Söin ja katsoin telkkaria. Sen jälkeen kirjoittaisin tätä blogia. Tätä olenkin tehnyt sitten varmaan sen tunnin.
Loppu päivästä minulla ei ole mitään havaintoa mitä teemme. Itse taidan ottaa nyt kupin kahvia ja jatkaa telkkarin katsomista. Huomiseen!
Olipahan vauhdikas viikonloppu. Perjantaina odottelin että Mikko tulisi koulusta kotiin.Heräsin vasta kymmeneltä ja lähdin käyttämään koiraani Lulua lenkillä. Kävelin Mikon koululle ja polttelin siellä tupakan rakkaani kanssa. Samalla sain palautetta että asunnollamme pitäisi siivota ja pestä Lulu.
Palasin asunnolle ja kilttinä tyttöystävänä tein niinkuin Mikko oli pyytänyt. Vein Lulun vessaan ja riisuin ulkovaatteet, että voisin pestä koiran. Lulun pestyäni rupesin siivoilemaan asuntoa. Imuroin keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen. Sen jälkeen otin kloriittia ja pesuainetta ja pesin lattiat. Mikko tuli sillä välin kotiin. Olin hieman pahalla tuulella ja pidin mykkäkoulua– en tiedä itsekkään miksi. Menin tiskaamaan kun olin saanut makuuhuoneen luututtua. Tiskit oli pesty hetkessä. Laitoin ne astia kaappiin kuivumaan ja menin istumaan koneelle.
Yritin ladata paria kappaletta itselleni että voisin kuunnella niitä sitten autossa jos sattuisimme vahingossa liikkumaan jonnekkin. Jostain kumman syystä ”lataayoutube” ei toiminut ja taas se tuli. Parin tunnin mykkäkoulun ja toimimattoman koneen amsiosta sain lievän raivokohtauksen. Paiskasin läppärini kannen kiinni ja halusin lähteä purkamaan vihaani jonnekkin. Todennäköisesti olisin hakannut ja paiskannut ovia, mutta onneksi Mikko huomasi sen ja otti minusta kiinni. Kun kohtaus meni ohi, lähdimme tupakalle parvekkeelle. Mikko tivasi minulta mikä minua oikein vaivasi. Laitoin vastaan, mutta kerroin kuitenkin lopulta.
Menimme takaisin asuntoomme. Katselimme telkkaria sohvalta, en enää muista mikä ohjelma oli menossa. Siinä samalla sain idean päähäni rueta kirjoittamaan blogia. Etsin erilaisia sivuja ja päätin valita tämän sivuston. Blogin nimen keksiminen ei ollut vaikeaa. Mikä kuvaisikaan paremmin tätä kuin ”Työttömän elämää”. Kirjoittelennhan tänne päivästäni. No, anyway, kirjoittelin ensimmäistä artikkelia siitä miten tapasimme Mikon kanssa. Sillä välin Mikko oli samalla sopinut äitinsä kanssa, että menisimme heille syömään.
Kävimme syömässä ja lähdimme syönnin jälkeen ajelmaan kylille. Eipä siellä ketään näkynyt. Kävimme polttelemassa parin kaverin kanssa tupakat, popittelimme autossa ja menimme kotiin nukkumaan. Kotona ennen nukahtamista teimme aikuisten juttuja.
Sen jälkeen en kuitenkaan saanut unta. Kun katsoin Mikkoa silmiin, en huomannut sitä samaa katsetta kuin kesällä. Rupesin pelkäämään että Mikko ei enää rakastaisi minua. Menin kolmen aikaan yöllä tupakalle ja itkin yksin parvekkeella. Päässäni pyöri ajatus siitä että nyt tämäkin suhde menisi pilalle. Palasin sisälle ja istuuduin keittiön pöydän ääreen. Katselin ikkunasta pihalle ja purskahdin taas itkuun. Kun kyyneleet loppuivat palasin sänkyyn ja yritin nukkua. Muistan pyörineeni sängyssä kauan. Mikkokin heräsi välillä pyörimiseeni. Silloin kysyin Mikolta tykkäsikö hän minusta vähemmän kuin kesällä. Sain vastaukseksi epämääräistä mutinaa ja käden ympärilleni. Sen jälkeen yritin rentoutua ja nukahdin.
Lauantai aamu klo. 11.45. Katsoin puhelintani ja huomasin saaneeni siskoltani viestin lähtisinkö firman pikkujouluihin. Soitin takaisin kysyäkseni olivatko Markus, Jari ja siskoni Olga lähteneet. Puhelin tiimoilta sain selville, että minulla olisi 15 minuuttia aikaa valmistautua. Siihen viiteentoista minuuttiin kuului aamukahvi, meikkaus, pukeminen ja aamutupakka. Kuin ihmeen kaupalla sain taiottua itselleni jonkin sortin juhlameikin ja vähän siistimmät vaatteet. Aamukahvinikin sain juotua. Mikko heräsi ja tuli alas seurakseni polttamaan tupakan ja odottamaan kyytiäni pikkujouluihin. Pian siskoni, Markus ja Jari kurvasivat pihaani. Tumppasin tupakan, annoin pusun Mikolle ja nousin auton kyytiin. Lähdimme ajamaan kohto Ruoketta ja Petäjävettä. Kävimme noukkimassa Tanen kotoaan ja vaihdoimme samalla autoa. Sitten matka jatkui.
Perille päästyämme kello oli yksi iltapäivällä. Juhlat alkoivat joulupuurolla ja sen jälkeen mentäisiin saunomaan. Minä ja siskoni päätimme jättää saunan väliin. Kaikki miehet kävivät hakemassa olutta terassilta ja menivät saunomaan. Vain minä, siskoni ja entinen pomoni jäimme ulkopuolelle juttelemaan. Kesti hetken aikaa ennenkuin otin ensimmäisen olueni. Ajattelin koko ajan Mikkoa ja sitä rakastaako hän minua enää. Koitin kuitenkin rentoutua ja nauttia illasta. Koitin juoda mahdollisimman rauhallisesti ettei viina nousisi liikaa päähän.
Saunomisen jälkeen oli jouluruokailu. Tarjolla oli kaikki laatikot, kolmea erilaista kinkkua, rosollia, sienisalaattia ja perunoita. Joulu ruokailu sujui ihan mukavasti, jos ei vain alkavaa migreeni kohtaustani lasketa. Sain kuitenkin syötyä ihan rauhassa ja sen jälkeen hain itselleni buranan ja odottelin jälkiruoka kahvia.
Siitä se sitten alkoi. Kaikki rupesivat olemaan humalassa ja tietenkin minä ja siskoni kärsimme siitä eniten. Sain kuulla ainakin kaksikymmentä kertaa kuinka kaunis olen ja jos vain työkaverini olisivat nuorempia he iskisivät heti silmänsä. Taivaalle kiitos niin ei ole. Koitin vain selvitä illasta, mutta kun irish coffee tuli pöytään niin rupesi minullekkin maistumaan. Seuraavaksi muistan sen kun olin menossa tupakalle, näin firmamme vanhimman työntekijän makaavan maassa ja lyöneen nenänsä. Onneksi siinä ei käynyt pahasti. Polttelin pihalla tupakan ja palasin sisälle. Siellä sitten oli arpajaista ja pikkujoulu lahjojen jakoa. Saimme kaikki jonkinlaisen pienen lahjan, itse sain lippiksen ja mitan. Lahjojen jakamisen jälkeen juominen jatkui ja huomasin että konjakin jälkeen koskenkorva 40% raakana maistuu vedeltä.
Aloimme rueta tekemään lähtöä kotiin. Soitin kullalleni ja kysyin missä hän mahtaisi olla ja ilmoitin samalla itse meneväni Markuksen ja Olgan kanssa baariin jatkamaan juomista. Siellä ei kauaa mennytkään kun Markus oli jo niin huonossa kunnossa ja he lähtivät siskoni kanssa kotiinsa. Itse lähdin sitten tallustelemaan kohti keskustaa.
Oli jo aika pimeä ja suhteellisen viileä. Yht’ äkkiä huomasin että olin kävellyt puoli kilometriä väärään suuntaan. Minua alkoi jo hieman pelottaa, että en osaisikaan keskustaan. Laitoin navigoinnin päälle ja huomasin edessäni kävelevän nuoren pojan. Kysyin häneltä voisiko hän pitää minulle matka seuraa ja neuvoa samalla missä päin Jyväskylän keskusta mahtaa olla. Kävelimme ja juttelimme, en tosin muista mistä.
Kun minut oli saatu ohjattua keskustaan, näin rakkaani, joka ei todellakaan ollut hyvällä päällä. Mikko sanoi minut nähdessään että kävisimme Esa-Taavin kanssa tupakalla ennen baariin menoa. Olin aika hiljainen, tai ainakin luulen niin, kun Mikko jutteli luokkakaverinsa kansssa ja poltteli tupakat samalla. Sen jälkeen lähdimme kävelemään kohti passionia ja kerroin samalla minkälaista pelkoa olin tuntenut edellisenä yönä ja pikkujouluissa. Siitähän meenasi tulla tappelu, mutta saimme sovittua sen ennen suurempia ongelmia.
Baarissa tilasin meille Mansikka Ivanovin ja Holy diverin. Odottelimme Mikon iso-veljeä ja hänen kavereitaan. Muistikuvat alkavat olla aika vähäisiä jo tähän aikaan yöstä. Mikon veli saapui ja he juttelivat niitä näitä. Itsehän istuin hiljaa vieressä. Kello oli kaksi yöllä kun Passion meni kiinni ja me lähdimme Mikon kanssa kävelemään kotiin.
Kotona tein meille hieman iltapalaa, pyttipannua ja jauhelihapihvejä. Katsoimme telkkaria ja söimme. Sen jälkeen menimme sänkyyn ja nukahdimme pienen aktin jälkeen. Seuraavana aamuna heräsin kauniiseen auringonpaisteeseen. Menin keittämään kahvia itselleni ja odottelin että Mikko heräisi. Joimme aamukahvimme ja katsoimme simpsoneita. Sen jälkeen Mikko meni takaisin sänkyyn ja minä poin huonoa oloa. Käytin kuitenkin koirani aamulenkillä ja menin sen jälkeen Mikon viereen. Kerkesimme siinä vetäsemään vielä pikaiset ennen suihkuun menoa. Suihkun jälkeen menimme MC Donaldsiin syömään krapula mättöä. Tulimme takaisin asunnolle ja Mikon äiti soitti kysyäkseen veisimmekö Mikon veljen linja-auto asemalle. Katselin mainokset läpi ja lähdimme Mikon kotipaikalle. Joimme kahvit ja lähdimme kohti asemaa. Sanoimme heipat ja lähdimme takaisin kotiin. Jatkoin blogin kirjoittelua ja katselin samalla telkkaria.
Nyt lähden jatkamaan iltapuuhiani, eli juon iltakahvit ja käytän koiran pihalla. Huomenna jatkan ”Rakkauden kesä”:n päivittämistä. Huomiseen!! Ja hyvää joulun odotusta!
Moikka! Olen ensimmäistä kertaa kirjoittelemassa blogia. Aluksi vähän itsestäni.
Olen siis työtön 20-vuotias nuori naisen alku. Minulla on koira ja muutin vasta kotipaikkakunnaltani isoon cityyn. Olin viisi kuukautta töissä maanrakennus firmalla ja tapasin siellä nykyisen poikaystäväni.
Kirjoittelen tähän blogiin päivästäni ja ajatuksistani, toivoen saavani tästä jotain sisältöä elämääni.. Aloitan kirjoittamalla kuinka tämä kaikki sitten alkoi..
KESÄKUU 2014
2.6. ensimmäinen päivä miesvaltaisella alalla. Jännittää ihan sikana, paljon miehiä ja et tunne kuin siskosi, siskon poikaystävän Markuksen ja pari kertaa nähnyt siskosi poikaystävän isän, Jarin. Päässä pyörii ajatus tulevasta kuukaudesta alalla, joka tulee olemaan rankkaa ja vastuuntuntoista. Isoja kaivinkoneita ympärillä, käsimerkkejä pitäisi osata näyttää. Katson muita työntekijöitä, nään muitakin nuoria. En ole ainut, annan mieleni hetken levähtää.
Hetken päästä meille ilmoitetaan työpisteet ja minulla ei ole havaintoakaan minne menen. Kysyn Markukselta asiasta. Lähden hänen mukaansa työmaalle. Alan jännittämään entistä enemmän. Tiedän että työmaalla on tuttu kaivinkonekuski, Jari.Lähdimme ajamaan firman hallilta työmaalle. Mukanamme on myös toinen nuoristä pojista.
Nään tuntemattoman pojan istuvan leikatun putken päällä ja polttavan tupakkaa. Hänellä on harmaat työhousut, ”Zombee” musta huppari ja musta lippis. Katson häntä ihmetellen ”kukahan tuo on?”. Poikaa tervehditään ja hän lähtee kävelemään alaspäin taloille minne kaivetaan salaojaputkille paikkaa. Tulen hieman jäljessä toisen nuoren pojan kanssa. Me molemmat varmasti mietimme mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Katson kuoppaa joka oli aidattu, ettei ulkopuoliset ihmiset tippuisi sinne. Näen sen saman pojan seisovan lapion kanssa ja pitelemässä kaapelia poissa kauhan tieltä. Silloin kiinnostuin tämän hetkisestä poikkiksestani. Kiersin kaivinkoneen toiselle puolelle ja muistin siskoni ohjeen kerätä kaikki styroksi pois maan seasta. Otin roskasäkin ja laitoimme toisen työntekijän kanssa roskat säkkeihin. Katsoin kuoppaa missä salaperäinen poika seisoi ja ojensi meille styroksin palasia. Sopivan tilaisuuden tullen menin itsekkin sinne, osittain siksi että styroksi oli helpompi kerätä ja osittain siksi että kiinnittäisin pojan huomion.
Tuli ensimmäinen kahvitauko ja menimme autokatokseen juomaan vettä. Juttelin pääsääntöisesti Markukselle ja Jarille. Salaa vilkuilin nuorta poikaa miettien samalla hänen nimeään ja kuinka voisin keskustella hänen kanssaan. Menimme jatkamaan töitä ja työpäivä oli ohi hetkessä. Tiesin vain sen että hän ei tulisi huomenna.
4.6. salaperäinen poika tuli taas työmaallemme. Olimme kahdestaan levittämässä sepeliä talon reunoille. Mielessäni mietin kuinka voisin avata keskustelun, pakkohan minun oli. Ei töistä mitään tulisi jos pitäisimme molemmat mykkäkoulua. Rohkenin kysyä häneltä oliko sepeli levitetty oikein ja hän vain mutisi jotain senttimetreistä minulle. Ajattelin hiljaa mielessäni että kai se oli oikein laitettu ja pojan ääni oli oikein miehekäs. Harmistuin niin lyhyestä vastauksesta.
Muistan seuranneeni häntä melkein kaikkialle, hän oli ainoa joka olisi kyennyt neuvomaan minua jos tarvitsisin apua. Pelkäsin samalla että hän pitäisi minua omituisena ja stalkkerina.
Perjantai, ensimmäinen työviikko takana. Olin saanut selville jo pojan nimen, Mikko, tiedon missä hän asuu ja hänen ikänsä. Teimme työpäivän loppuun ja lähdimme omiin koteihimme. Lauantai-iltana etsin hänet facebookista ja laitoin hänelle viestiä ja kysyin miten menee. Juttelimmekin pitkän tovin facebookissa.
Rupesimme ystävystymään ja juttelimmekin jo töissä enemmän. Meistä alkoi tulla ystäviä. Sovimme että seuraavana viikonloppuna menisimme ajelemaan autollani. Suunnitelmat vähän muuttuivat kun siskoni Olga ja Markus tulivatkin mukaan. Autoni hajosi eräälle syrjätielle ja silloin sanoin Mikolle että me lähdettiin nyt muuten juomaan. Saimme auton käyntiin, ajoimme kauppaan ja kävimme hakemassa molemmat päkin olutta. Joimme olutta ja pidimme hauskaa siskoni asunnolla. Menimme Mikon kaverin kyydillä keskustaan, jossa joimme lisää ja tulimme taksilla takaisin siskoni asunnolle. No, kaikkihan aikuiset tietävät mitä sen jälkeen tapahtui..
Tuli taas uusi työviikko ja mietin samalla mitä poika mahtaisi miettiä yhteisestä viikonlopustamme. Juttelimme yhä enemmän facebookissa, whatssappissa ja joka päivä jäimme työmaalle juttelemaan kahdestaan. Rupesimme näkemään päivittäin ja en malttanut enää odottaa seuraavaa päivää.
Eräänä päivänä ex-poikaystäni alkoi laittaa viestiä ja pelkäsin että tämä poika, kenestä todella pidin alkaisi etääntymään minusta. Kerroin Mikolle tilanteestani ja hän pyysi vain selvittämään asiat kuntoon. Juttelimme yhä ja päivä päivältä kiinnostuin hänestä enemmän. Rohkenin kysyä häntä mukaani juhannukseksi kotipaikkakunnalleni. Hän suostui lähtemään ja olin oikein innoissani. Tuli lähtöpäivä ja kävimme ostamassa juomat viikonlopulle ja lähdimme ajamaan kohti Pohjois-Savoa. Kun pääsimme asunnolleni, laitoimme matkalaukkumme lattialle ja exäni tuli luokseni pullistelemaan ja uhkailemaan nykyistä poikaystävääni.
Olin erittäin pahalla tuulella nähdessäni exäni. Olimme eronneet pari kuukautta sitten toukokuussa ja hänen pettämisensä oli jättänyt minuun syvät arvet. Minua omalla tavallani pelotti että hän tekisi Mikolle jotain pahaa, vaikka tiesinkin sen sisimmässäni että niin ei kävisi. Exäni pyysi saada jutella Mikolle. Minua suututti, joten lähdin sisälle asuntooni. Hetken päästä Mikkokin tuli takaisin. He olivat onnistuneet sopimaan riidan keskenään. Huokaisin helpotuksesta ja lähdimme vielä sovinnon merkeissä ajelemaan kylälle. Eihän siinä mennyt kauaa kun minä ja exäni onnistuimme saamaan riidan aikaan. Ja jälleen kerran niinkin naurettavasta syystä kuin halusin kuunnella omaa musiikkiani. Veimme hänet pois ja taisimme itse mennä asunnolle nukkumaan.
Seuraavana aamuna menin pihalle juomaan aamukahvini ja nauttimaan lämmöstä. Todennäköisesti siinä iltapäivällä kävimme moikkaamassa vanhempiani ja odottelin tulevaa iltaa että lähtisimme juomaan kavereideni kanssa. Emppu ja Jassu olivat jo asunnolla valmiina, joten juomaan lähteminen oli oikein helppoa. Aloittelimme asunnolla ja lähdimme myöhemmin kylälle katsomaan olisiko siellä meininkiä.
Muistikuvat alkavat olla jo vähäiset, mutta muistan nähneeni exäni ja sieltä hän tuli vihaisena, otti pois harmaan hupparinsa ja tuli uhkailemaan Mikkoa. Siinä samassa minä ampaisin myös päälle. Muistan ottaneeni exääni kaulasta kiinni, mutta eihän minun voimillani sellaista pidetty kiinni. Loppujen lopuksi löin exääni nyrkillä vasemmalle puolelle suoraan poskiluuhun. Sen jälkeen siinä kerkesi tapahtua paljon. Lähdimme kävelemään Mikon kanssa takaisin asunnolleni. Olimme molemmat hyvin vihaisia. Asunnolle päästyämme rupesin nukkumaan.
Aamulla pieni krapula vaivasi, mutta ammattikoulu aikainen ystäväni soitti ja pyysi lähteä juomaan Iisalmeen. En ole varma oliko ystäväni ensin tarkoitus mennä omalle kotipaikkakunnalle vai ei. No kuitenkin, Menimme Iisalmeen, joimme, pidimme hauskaa. Seuraavana aamuna tarkoituksemme oli käydä vanhimman siskoni luona Nerkoolla.
Joimme kahvit ja söimme lettuja. Minä tahdoin käydä vielä ratsastamassa siskoni tammalla. Minua jännitti hirveästi ison hevosen selässä. Loppujen lopuksi siskoni meni hevosen selkään. Olin poimimassa siskoni tippunutta tupakka askia kun näin sivu silmälle hevosen kaatuvan oikealle kyljelle– suoraan siskoni päälle. Huusin Mikolle että tuo minulle puhelimen. Vanhimman siskoni miesystävä, Matti, meni ottamaan hevosta kiinni samalla kun minä soitin hätänumeroon. Näin kun Mamma nousi pystyyn ja päitset katkesivat. Siskoni makasi maassa ja haukkosi henkeään. Pelkäsin niin paljon, että hän kuolisi. Tarkkailin tilannetta ja soitin tilanteen muuttuessa aina vain uudestaan hätänumeroon. Pian kaksi ambulanssia ja helikopteri tuli paikalle. Hoitajat katsoivat tilanteen ja veivät hänet KYSsiin. Olimme kaikki järkyttyneitä. Lähdimme Mikon kanssa ajamaan takaisin asunnolleni. Meillä olisi huomenna työpäivä ja pitkä matka edessä. Soitin Olgalle että me emme tulisi Mikon kanssa töihin. Olin lopen uupunut ja peloissani. Itkin ja olin sekava. Olga sai puhuttua minut ajamaan aamulla takaisin Jyväskylään.
Nukuimme tunnin pommiin ja lähdimme ajamaan seitsemän aikoihin Jyväskylään. Emme olleet saaneet edellisenä yönä kunnolla unta. Minulla oli pitkä ja rasittava matka edessä. Koko se kahden tunnin ajomatka oli yhtä tuskaa minulle. Yksi kolarikin oli ihan lähellä. Menimme kiltisti töihin väsymyksestä huolimatta. Ruokatauko tuli ja minun annettiin nukkua noin. puolitoista tuntia. Tästä tapahtumasta pari päivää eteenpäin, 26.6., aloimme seurustelemaan Mikon kanssa.
HEINÄKUU-MARRASKUU
2.7. täytin 20 vuotta. Hirveitä juhlia ei pidetty. Viikonloppuna ajattelimme lähteä juomaan keskustaan.Tämä kuukausi vain lipui ohitseni. Olin varmaan niin rakkauden huumassa.
Päivät kuluivat ja aloin etsiä asuntoa. Joka päivä saatoin katsoa asuntomarkkinat kymmeniä kertoja. Kaikki tauot ja illat käytin asunnon etsimiseen. Yksiöt olivat liian kalliita minulle ja vieläpä aivan liian pieniä asuakseni suhteellisen ison koiran kanssa. Aloin stressaantua ja pelätä että en saisi asuntoa ollenkaan. Olinhan vielä miettinyt aloittavani koulut maanrakennus puolella. Mikkokin alkoi pelätä että joutuisin muuttamaan takaisin Savoon. Se olisi tämän suhteen loppu. Heinäkuun lopussa alkoivat lomautukset. Mikko ja kaksi muuta nuorta poikaa laitettiin pois. Irtisanoin Lapinlahden asuntoni. Stressi kasaantui vain entisestään.
Olgan kanssa rupesi menemään sukset ristiin hänen koira-allergiansa vuoksi. Mikonkaan luokse en voinut muuttaa, koska heilläkin oli koira. Sovin parhaan ystäväni kanssa että voisin viedä koirani heille. Tuntuihan se pahalta, mutta se oli pakko tehdä. Minä muutin Mikon luokse siksi aikaa asumaan. Aluksi se tuntui jotenkin hassulta, mutta pikku hiljaa aloin rentoutumaan ja ystävystymään Mikon äidin kanssa. Jatkoin yhä asunnon etsimistä. Mielessämme joka hetki mahdollisesta pakko muutosta takaisin Lapinlahdelle. Mikko oli jo valmis muuttamaan kanssani samaan asuntoon, hänen pelostaan huolimatta. Mikko kun ei koskaan ollut asunut vielä omillaan.
Olin edelleen stressaantunut. Koirani oli hoidossa muualla, minulla ei ollut omaa asuntoa ja tahdoin jo kovasti oman kodin. lisäksi työharjoitteluni maanrakennusfirmassa loppui ja jäin työttömäksi. Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia tuloja työttömänä, lisänä se että kuolisin tylsyyteen. Kahden viikon jälkeen sain puhelinsoiton, että minulla olisi kahden kuukauden työsopimus. Olin oikein onnellinen. Edes ykis asia rupesi menemään kohdalleen. Silti mielessäni oli koirani joka odottaisi minua Kuopiossa ja se että asuntoa ei vielä olisi. Yritin käydä koirani luona mahdollisimman paljon.
Lokakuun puolessa välissä Mikko sanoi löytäneensä 47 neliön kaksion läheltä keskustaa. Soitin vuokranantajalle ja olin valmiina pettymään. Kymmenet asunnot joihin soitin, olivat hyljänneet minut joko sen takia että olin työtön tai sitten koska minulla on koira. Puhelimeen vastasi mukavan oloinen mies. Kysyin samat kysymykset kuin aina ennenkin, saako ottaa lemmikkejä, millainen lattia, mikä on sähkö ja vesimaksu jne.
Kerrankin minulla tärppäsi, asunto oli täydellinen, takuuvuokrakaan ei olisi suuri. Hetken aikaa keskusteltuamme Mikon kanssa päätimme ottaa asunnon. Soitin miehelle takaisin. Sovimme sopimuksen kirjoitus päivän. Rupesin soittelemaan vanhempani ja ystäväni läpi. Neljän kuukauden etsiminen olisi ohi. Saisin koirani takaisin ja oman kodin. Enään olisi vain muutto edessä.
Rupesin hoitamaan muutto asiat kuntoon ja soittelemaan mistä saisin pakettiauton muuttoa varten. Maksoin takuuvuokran ja en malttanut odottaa muuttoa asuntoon. Päivät vierivät ja ainoastaan jäljellä oli muuttostressi. Lokakuun 30. päivä ajoimme Lapinlahdelle pakkaamaan tavaroita. Olin stressaantuneempi kuin koskaan. En enää tiennyt mitkä tavarat olivat missäkin kun pakkasimme autoa. Lauantai yönä luulin heittäneeni kaikki mekot ja lakanat roskiin. En meinannut taaskaan saada unta. Sunnuntaiaamuna lähdimme ajamaan takaisin Jyväskylään. Uudelle asunnollemme päästyämme kannoimme kaikki huonekalut ylös. Samalla löysin kaikki mekkoni 🙂 Olimme Mikon kanssa erittäin onnellisia. Meidän oma pieni perheemme johon kuuluu minä, Mikko ja koiramme Lulu.
Tässä oli tarina mistä tämä kaikki sai alkunsa. Paljon puuttuu matkan varrelta, mutta ei kaikkea voi enää muistaa. Koko kesän kesäkuun 2. päivästä marraskuun 16. päivään olin töissä kaivinkonekuskin apumiehenä ja tuona välinä löysin toivottavasti viimeisen rakkauteni.
