Mikään ei enää toimi
On mennyt taas kuukausia kun olen kirjoitellut tänne. Minulla on mennyt kohteellisen hyvin, sain töitä ja kuvittelin että elämä alkaisi hymyilemään viimeinkin pitkän työttömyys jakson jälkeen. Luulin väärin.
Rakas autoni on lahoamis pisteessä ja aiheuttaa minun ja Mikon välille koko ajan vain entistä kovempia riitoja. Taas eilen me tappelimme — siitä alkaa tulla joka päiväinen rutiinimme. Eilen Mikko sanoi että olen kiittämätön. Joo, ehkä olenkin, en ole varma. Mutta toisaalta en vain haluaisi, että kukaan auttaa minua sen rotiskon kanssa tai ylipäänsäkkään. Haluaisin pärjätä yksin, omillani, niinkuin jokaisen aikuisen kuuluukin. Miksi en vain osaa sanoa sitä. Ja vaikka sanoisinkin, ei minua kuunnella. En tahdo, että enää kukaan haaskaa aikaansa tai rahaansa minuun.
Eilisen tappelun jälkeen tajusin olevani kuin oma äitini. Ihminen ketä vihaan eniten maailmassa. Ihminen joka ei tuo muille kuin pahaa oloa. Eilen illalla mietin itsemurhaa. Mielestäni se kuulostaa edelleen hyvälle vaihtoehdolle. Olisi yksi paha ihminen vähemmän maailmassa. Olen yrittänyt muuttua jo monta monta vuotta epäonnistuen siinä joka kerta. Mikko ei ansaitse tällaista ihmistä elämäänsä, vaan jotain parempaa. Hän tarvitsee ihmisen, joka ymmärtää ja rakastaa häntä ja tajuaa mitä kaikkea hän tekee, että kaikki olisi paremmin. Minä en ole sellainen. Mikon mielestä jos meille tulisi ero se olisi vuosi ajan tuhlausta, ehkä hän on oikeassa, mutta minun lähtöni jälkeen Mikko voisi etsiä uuden paremman ihmisen vierelleen. Vaikka se tuntuu pahalta ajatella meidän eroa, mutta se voisi olla parempi niin. Minua ei ole luotu parisuhteeseen. Olen liian musta sisimmästäni tajutakseni hyvät asiat mitä kaikki tekevät minulle. 20 vuoden aikana olen vain satuttanut ihmisiä ympärilläni. Tahtoisin katkaista välit läheisiini ja lähteä pois. Näin tapahtuu joka vuosi. Pahuus seuraa minua mukanani minne vain menenkin.
Ehkä tämä on se kuuluisa ”avunhuuto”, kun on paha olla. Mutta mitä väliä sillä on. tiedän valmiiksi sen että en halua apua. Kenenkään ei pitäisi tuhlata aikaansa ihmiseen, joka ei kykene paranemaan. Tahdon vain lähteä pois Mikon ja hänen perheensä elämästä. Joitakin kuukausia sitten Mikon isä sanoi että en saisi särkeä Mikon sydäntä. Lupasin tehdä parhaani, mutta epäonnistun siinäkin. Minut on luotu epäonnistumaan kaikessa mihin ryhdyn. Elämäni on yhtä epäonnistumista. En pysty selittämään tekoja kenellekkään, en voi pyytää anteeksi tekemisiäni — se on liian myöhäistä.
