Rakkauden kesä
Moikka! Olen ensimmäistä kertaa kirjoittelemassa blogia. Aluksi vähän itsestäni.
Olen siis työtön 20-vuotias nuori naisen alku. Minulla on koira ja muutin vasta kotipaikkakunnaltani isoon cityyn. Olin viisi kuukautta töissä maanrakennus firmalla ja tapasin siellä nykyisen poikaystäväni.
Kirjoittelen tähän blogiin päivästäni ja ajatuksistani, toivoen saavani tästä jotain sisältöä elämääni.. Aloitan kirjoittamalla kuinka tämä kaikki sitten alkoi..
KESÄKUU 2014
2.6. ensimmäinen päivä miesvaltaisella alalla. Jännittää ihan sikana, paljon miehiä ja et tunne kuin siskosi, siskon poikaystävän Markuksen ja pari kertaa nähnyt siskosi poikaystävän isän, Jarin. Päässä pyörii ajatus tulevasta kuukaudesta alalla, joka tulee olemaan rankkaa ja vastuuntuntoista. Isoja kaivinkoneita ympärillä, käsimerkkejä pitäisi osata näyttää. Katson muita työntekijöitä, nään muitakin nuoria. En ole ainut, annan mieleni hetken levähtää.
Hetken päästä meille ilmoitetaan työpisteet ja minulla ei ole havaintoakaan minne menen. Kysyn Markukselta asiasta. Lähden hänen mukaansa työmaalle. Alan jännittämään entistä enemmän. Tiedän että työmaalla on tuttu kaivinkonekuski, Jari.Lähdimme ajamaan firman hallilta työmaalle. Mukanamme on myös toinen nuoristä pojista.
Nään tuntemattoman pojan istuvan leikatun putken päällä ja polttavan tupakkaa. Hänellä on harmaat työhousut, ”Zombee” musta huppari ja musta lippis. Katson häntä ihmetellen ”kukahan tuo on?”. Poikaa tervehditään ja hän lähtee kävelemään alaspäin taloille minne kaivetaan salaojaputkille paikkaa. Tulen hieman jäljessä toisen nuoren pojan kanssa. Me molemmat varmasti mietimme mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Katson kuoppaa joka oli aidattu, ettei ulkopuoliset ihmiset tippuisi sinne. Näen sen saman pojan seisovan lapion kanssa ja pitelemässä kaapelia poissa kauhan tieltä. Silloin kiinnostuin tämän hetkisestä poikkiksestani. Kiersin kaivinkoneen toiselle puolelle ja muistin siskoni ohjeen kerätä kaikki styroksi pois maan seasta. Otin roskasäkin ja laitoimme toisen työntekijän kanssa roskat säkkeihin. Katsoin kuoppaa missä salaperäinen poika seisoi ja ojensi meille styroksin palasia. Sopivan tilaisuuden tullen menin itsekkin sinne, osittain siksi että styroksi oli helpompi kerätä ja osittain siksi että kiinnittäisin pojan huomion.
Tuli ensimmäinen kahvitauko ja menimme autokatokseen juomaan vettä. Juttelin pääsääntöisesti Markukselle ja Jarille. Salaa vilkuilin nuorta poikaa miettien samalla hänen nimeään ja kuinka voisin keskustella hänen kanssaan. Menimme jatkamaan töitä ja työpäivä oli ohi hetkessä. Tiesin vain sen että hän ei tulisi huomenna.
4.6. salaperäinen poika tuli taas työmaallemme. Olimme kahdestaan levittämässä sepeliä talon reunoille. Mielessäni mietin kuinka voisin avata keskustelun, pakkohan minun oli. Ei töistä mitään tulisi jos pitäisimme molemmat mykkäkoulua. Rohkenin kysyä häneltä oliko sepeli levitetty oikein ja hän vain mutisi jotain senttimetreistä minulle. Ajattelin hiljaa mielessäni että kai se oli oikein laitettu ja pojan ääni oli oikein miehekäs. Harmistuin niin lyhyestä vastauksesta.
Muistan seuranneeni häntä melkein kaikkialle, hän oli ainoa joka olisi kyennyt neuvomaan minua jos tarvitsisin apua. Pelkäsin samalla että hän pitäisi minua omituisena ja stalkkerina.
Perjantai, ensimmäinen työviikko takana. Olin saanut selville jo pojan nimen, Mikko, tiedon missä hän asuu ja hänen ikänsä. Teimme työpäivän loppuun ja lähdimme omiin koteihimme. Lauantai-iltana etsin hänet facebookista ja laitoin hänelle viestiä ja kysyin miten menee. Juttelimmekin pitkän tovin facebookissa.
Rupesimme ystävystymään ja juttelimmekin jo töissä enemmän. Meistä alkoi tulla ystäviä. Sovimme että seuraavana viikonloppuna menisimme ajelemaan autollani. Suunnitelmat vähän muuttuivat kun siskoni Olga ja Markus tulivatkin mukaan. Autoni hajosi eräälle syrjätielle ja silloin sanoin Mikolle että me lähdettiin nyt muuten juomaan. Saimme auton käyntiin, ajoimme kauppaan ja kävimme hakemassa molemmat päkin olutta. Joimme olutta ja pidimme hauskaa siskoni asunnolla. Menimme Mikon kaverin kyydillä keskustaan, jossa joimme lisää ja tulimme taksilla takaisin siskoni asunnolle. No, kaikkihan aikuiset tietävät mitä sen jälkeen tapahtui..
Tuli taas uusi työviikko ja mietin samalla mitä poika mahtaisi miettiä yhteisestä viikonlopustamme. Juttelimme yhä enemmän facebookissa, whatssappissa ja joka päivä jäimme työmaalle juttelemaan kahdestaan. Rupesimme näkemään päivittäin ja en malttanut enää odottaa seuraavaa päivää.
Eräänä päivänä ex-poikaystäni alkoi laittaa viestiä ja pelkäsin että tämä poika, kenestä todella pidin alkaisi etääntymään minusta. Kerroin Mikolle tilanteestani ja hän pyysi vain selvittämään asiat kuntoon. Juttelimme yhä ja päivä päivältä kiinnostuin hänestä enemmän. Rohkenin kysyä häntä mukaani juhannukseksi kotipaikkakunnalleni. Hän suostui lähtemään ja olin oikein innoissani. Tuli lähtöpäivä ja kävimme ostamassa juomat viikonlopulle ja lähdimme ajamaan kohti Pohjois-Savoa. Kun pääsimme asunnolleni, laitoimme matkalaukkumme lattialle ja exäni tuli luokseni pullistelemaan ja uhkailemaan nykyistä poikaystävääni.
Olin erittäin pahalla tuulella nähdessäni exäni. Olimme eronneet pari kuukautta sitten toukokuussa ja hänen pettämisensä oli jättänyt minuun syvät arvet. Minua omalla tavallani pelotti että hän tekisi Mikolle jotain pahaa, vaikka tiesinkin sen sisimmässäni että niin ei kävisi. Exäni pyysi saada jutella Mikolle. Minua suututti, joten lähdin sisälle asuntooni. Hetken päästä Mikkokin tuli takaisin. He olivat onnistuneet sopimaan riidan keskenään. Huokaisin helpotuksesta ja lähdimme vielä sovinnon merkeissä ajelemaan kylälle. Eihän siinä mennyt kauaa kun minä ja exäni onnistuimme saamaan riidan aikaan. Ja jälleen kerran niinkin naurettavasta syystä kuin halusin kuunnella omaa musiikkiani. Veimme hänet pois ja taisimme itse mennä asunnolle nukkumaan.
Seuraavana aamuna menin pihalle juomaan aamukahvini ja nauttimaan lämmöstä. Todennäköisesti siinä iltapäivällä kävimme moikkaamassa vanhempiani ja odottelin tulevaa iltaa että lähtisimme juomaan kavereideni kanssa. Emppu ja Jassu olivat jo asunnolla valmiina, joten juomaan lähteminen oli oikein helppoa. Aloittelimme asunnolla ja lähdimme myöhemmin kylälle katsomaan olisiko siellä meininkiä.
Muistikuvat alkavat olla jo vähäiset, mutta muistan nähneeni exäni ja sieltä hän tuli vihaisena, otti pois harmaan hupparinsa ja tuli uhkailemaan Mikkoa. Siinä samassa minä ampaisin myös päälle. Muistan ottaneeni exääni kaulasta kiinni, mutta eihän minun voimillani sellaista pidetty kiinni. Loppujen lopuksi löin exääni nyrkillä vasemmalle puolelle suoraan poskiluuhun. Sen jälkeen siinä kerkesi tapahtua paljon. Lähdimme kävelemään Mikon kanssa takaisin asunnolleni. Olimme molemmat hyvin vihaisia. Asunnolle päästyämme rupesin nukkumaan.
Aamulla pieni krapula vaivasi, mutta ammattikoulu aikainen ystäväni soitti ja pyysi lähteä juomaan Iisalmeen. En ole varma oliko ystäväni ensin tarkoitus mennä omalle kotipaikkakunnalle vai ei. No kuitenkin, Menimme Iisalmeen, joimme, pidimme hauskaa. Seuraavana aamuna tarkoituksemme oli käydä vanhimman siskoni luona Nerkoolla.
Joimme kahvit ja söimme lettuja. Minä tahdoin käydä vielä ratsastamassa siskoni tammalla. Minua jännitti hirveästi ison hevosen selässä. Loppujen lopuksi siskoni meni hevosen selkään. Olin poimimassa siskoni tippunutta tupakka askia kun näin sivu silmälle hevosen kaatuvan oikealle kyljelle– suoraan siskoni päälle. Huusin Mikolle että tuo minulle puhelimen. Vanhimman siskoni miesystävä, Matti, meni ottamaan hevosta kiinni samalla kun minä soitin hätänumeroon. Näin kun Mamma nousi pystyyn ja päitset katkesivat. Siskoni makasi maassa ja haukkosi henkeään. Pelkäsin niin paljon, että hän kuolisi. Tarkkailin tilannetta ja soitin tilanteen muuttuessa aina vain uudestaan hätänumeroon. Pian kaksi ambulanssia ja helikopteri tuli paikalle. Hoitajat katsoivat tilanteen ja veivät hänet KYSsiin. Olimme kaikki järkyttyneitä. Lähdimme Mikon kanssa ajamaan takaisin asunnolleni. Meillä olisi huomenna työpäivä ja pitkä matka edessä. Soitin Olgalle että me emme tulisi Mikon kanssa töihin. Olin lopen uupunut ja peloissani. Itkin ja olin sekava. Olga sai puhuttua minut ajamaan aamulla takaisin Jyväskylään.
Nukuimme tunnin pommiin ja lähdimme ajamaan seitsemän aikoihin Jyväskylään. Emme olleet saaneet edellisenä yönä kunnolla unta. Minulla oli pitkä ja rasittava matka edessä. Koko se kahden tunnin ajomatka oli yhtä tuskaa minulle. Yksi kolarikin oli ihan lähellä. Menimme kiltisti töihin väsymyksestä huolimatta. Ruokatauko tuli ja minun annettiin nukkua noin. puolitoista tuntia. Tästä tapahtumasta pari päivää eteenpäin, 26.6., aloimme seurustelemaan Mikon kanssa.
HEINÄKUU-MARRASKUU
2.7. täytin 20 vuotta. Hirveitä juhlia ei pidetty. Viikonloppuna ajattelimme lähteä juomaan keskustaan.Tämä kuukausi vain lipui ohitseni. Olin varmaan niin rakkauden huumassa.
Päivät kuluivat ja aloin etsiä asuntoa. Joka päivä saatoin katsoa asuntomarkkinat kymmeniä kertoja. Kaikki tauot ja illat käytin asunnon etsimiseen. Yksiöt olivat liian kalliita minulle ja vieläpä aivan liian pieniä asuakseni suhteellisen ison koiran kanssa. Aloin stressaantua ja pelätä että en saisi asuntoa ollenkaan. Olinhan vielä miettinyt aloittavani koulut maanrakennus puolella. Mikkokin alkoi pelätä että joutuisin muuttamaan takaisin Savoon. Se olisi tämän suhteen loppu. Heinäkuun lopussa alkoivat lomautukset. Mikko ja kaksi muuta nuorta poikaa laitettiin pois. Irtisanoin Lapinlahden asuntoni. Stressi kasaantui vain entisestään.
Olgan kanssa rupesi menemään sukset ristiin hänen koira-allergiansa vuoksi. Mikonkaan luokse en voinut muuttaa, koska heilläkin oli koira. Sovin parhaan ystäväni kanssa että voisin viedä koirani heille. Tuntuihan se pahalta, mutta se oli pakko tehdä. Minä muutin Mikon luokse siksi aikaa asumaan. Aluksi se tuntui jotenkin hassulta, mutta pikku hiljaa aloin rentoutumaan ja ystävystymään Mikon äidin kanssa. Jatkoin yhä asunnon etsimistä. Mielessämme joka hetki mahdollisesta pakko muutosta takaisin Lapinlahdelle. Mikko oli jo valmis muuttamaan kanssani samaan asuntoon, hänen pelostaan huolimatta. Mikko kun ei koskaan ollut asunut vielä omillaan.
Olin edelleen stressaantunut. Koirani oli hoidossa muualla, minulla ei ollut omaa asuntoa ja tahdoin jo kovasti oman kodin. lisäksi työharjoitteluni maanrakennusfirmassa loppui ja jäin työttömäksi. Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia tuloja työttömänä, lisänä se että kuolisin tylsyyteen. Kahden viikon jälkeen sain puhelinsoiton, että minulla olisi kahden kuukauden työsopimus. Olin oikein onnellinen. Edes ykis asia rupesi menemään kohdalleen. Silti mielessäni oli koirani joka odottaisi minua Kuopiossa ja se että asuntoa ei vielä olisi. Yritin käydä koirani luona mahdollisimman paljon.
Lokakuun puolessa välissä Mikko sanoi löytäneensä 47 neliön kaksion läheltä keskustaa. Soitin vuokranantajalle ja olin valmiina pettymään. Kymmenet asunnot joihin soitin, olivat hyljänneet minut joko sen takia että olin työtön tai sitten koska minulla on koira. Puhelimeen vastasi mukavan oloinen mies. Kysyin samat kysymykset kuin aina ennenkin, saako ottaa lemmikkejä, millainen lattia, mikä on sähkö ja vesimaksu jne.
Kerrankin minulla tärppäsi, asunto oli täydellinen, takuuvuokrakaan ei olisi suuri. Hetken aikaa keskusteltuamme Mikon kanssa päätimme ottaa asunnon. Soitin miehelle takaisin. Sovimme sopimuksen kirjoitus päivän. Rupesin soittelemaan vanhempani ja ystäväni läpi. Neljän kuukauden etsiminen olisi ohi. Saisin koirani takaisin ja oman kodin. Enään olisi vain muutto edessä.
Rupesin hoitamaan muutto asiat kuntoon ja soittelemaan mistä saisin pakettiauton muuttoa varten. Maksoin takuuvuokran ja en malttanut odottaa muuttoa asuntoon. Päivät vierivät ja ainoastaan jäljellä oli muuttostressi. Lokakuun 30. päivä ajoimme Lapinlahdelle pakkaamaan tavaroita. Olin stressaantuneempi kuin koskaan. En enää tiennyt mitkä tavarat olivat missäkin kun pakkasimme autoa. Lauantai yönä luulin heittäneeni kaikki mekot ja lakanat roskiin. En meinannut taaskaan saada unta. Sunnuntaiaamuna lähdimme ajamaan takaisin Jyväskylään. Uudelle asunnollemme päästyämme kannoimme kaikki huonekalut ylös. Samalla löysin kaikki mekkoni 🙂 Olimme Mikon kanssa erittäin onnellisia. Meidän oma pieni perheemme johon kuuluu minä, Mikko ja koiramme Lulu.
Tässä oli tarina mistä tämä kaikki sai alkunsa. Paljon puuttuu matkan varrelta, mutta ei kaikkea voi enää muistaa. Koko kesän kesäkuun 2. päivästä marraskuun 16. päivään olin töissä kaivinkonekuskin apumiehenä ja tuona välinä löysin toivottavasti viimeisen rakkauteni.
